sunnuntai, huhtikuuta 29

Suklaajäädyke Amerikasta

Siivoillessani keittiön kaappeja löysin reseptejä yläasteajoilta kotitaloustunneilta. Nostalgia valtasi mieleni (vaikka ei siitä niiiin montaa vuotta sentään vielä ole...) niitä sellaillessani, sillä köksän tunnit olivat yläasteen parasta antia. Muistan vielä kuinka pojat kilpamaustoivat ruokiaan ja katsoivat kenellä pokka pitää vielä syödessä, sillä opettajan tiukka vaatimus oli, että kaikki valmistettu ruoka oli syötävä. Pahoja mokia ei noilta ajoilta keittiön saralta muistu mieleeni, sillä reseptit olivat aika pitkälle määrättyjä ja ruoka-aineet valmiiksi valikoituja. Valmistuksen virheet johtuivat pitkälti kokemattomuudesta. Kukapa ei olisi vatkannut kermavaahtoa voiksi juoruillessaan naapurikeittiön ryhmän kanssa...


  • 200 g suklaata
  • 250 g maitorahkaa
  • 3/4 dl sokeria
  • 2 tl vanilliinisokeria
  • 3 dl kuohukermaa

Sulata puolet suklaasta vesihauteessa ja sekoita rahkan joukkoon. Rouhi loppu suklaa ja lisää seokseen. Lisää sokerit ja viimeisenä vaahdotettu kerma. Kaada seos kylmällä vedellä huuhdeltuun kakkuvuokaan. Peitä ja anna jäätyä pakastimessa seuraavaan päivään.

Jäädykkeen voi myös tehdä aikaisemmin tekemäni Marianne-jäädykkeen tapaan suoraan annosmaljoihin. Jäädyke itseasiassa oli aika pitkälle samantapainen kuin tuo mariannejäädyke, mutta munavaahdon sijaan käytettiin rahkaa. Ehkä tästä johtuu tuo amerikkalaisuus.

Ohje on siis peräisin Makumatka maailmalle- aiheiselta köksän tunnilta, jossa valmistimme aina joka tunnilla eri maista kotoisin olevia ruokia. Ja tämä ohje löytyi siis kohdasta USA.

2 kommenttia:

Tusla kirjoitti...

Hih, köksäntunneista ja niiden kommelluksista tulikin mieleeni, kun olin itse köksän sijaisena joskus parikymppisenä... Joulupipareiden leivontakerralla ihmettelin hieman erään työparin klimppistä taikinaa; hups, ohjeessa ei ollut korostettu, että neilikan pitää olla jauhettua... Taikinassa oli kokonaisia neilikoita!
Ja toisella kerralla kurkistin uuniin ja ihmettelin kovasti, miksi paistumassa olevat sämpylät eivät oikein näkyneet. No, innokkaat sämpyläleipurit eivät olleet ottaneet leivinliinaa lainkaan pois. "Kun ei siinä ohjeessa sanottu siitä mitään!"

Onneksi ei mitään pahempaa ehtinyt sattua! :)

Aissa kirjoitti...

Kiva lukea muidenkin muistoja kotitaloustunneilta, vaikka tuslan tapauksessa hieman eri näkökulmasta :) Aika tuntuu niin kultaavan muistot, sillä hetken tässä jo mietittyäni mieleeni palasi muitakin, ei niin onnistuneita, kokkailuja noilta ajoilta... ja aivan, useimmat virheet johtuivat siitä, "ettei siinä ohjeessa lukenut mitään" :D aivot taisivat olla tuolloin vielä herneen kokoiset...